tiistai 26. lokakuuta 2010

Tehtävä 3A: Parempi myöhään kuin milloinkan

Tehtävä 3A: Tekijänoikeuden loukkauksesta
Veera on lahjakas kirjoittaja sekä ruotsinkielellä että äidinkielellään suomella. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita paikalliseen suomenkieliseen ilmaisjakelulehteen sekä ruotsinkieliseen päivälehteen. Ruotsinopettaja Lauri oli sattumalta havainnut Veeran artikkelin ruotsinkielisessä ilmaisjakelulehdessä, jossa Veeran artikkeleita ei ole ennen julkaistu. Laurin mielestä artikkeli oli oikein hyvä, joskin kielityyli oli erilainen kuin Veeralla yleensä. Hän kehui artikkelin sisältöä Veeralle, jolloin Veera oli ihmeissään, koska artikkelin piti olla eri lehdessä suomeksi. Artikkeli oli samanaikaisesti julkaistu suomenkielisessä lehdessä ja ruotsiksi käännettynä toisessa lehdessä. Veera oli tietämätön artikkelin kääntämisestä ja toisesta julkaisusta.

Myöhemmin Veera purkaa tuntojaan Laurille. Veera oli lukenut käännöksen, joka oli hänen mielestään lattea. Veera oli soittanut lehden toimitukseen josta todettiin, että heillä on oikeus kääntää jutut ja julkaista ne eri lehdessä. Veera oli eri mieltä, mutta kirjallisen sopimuksen puuttuessa hän koki että ei voinut tehdä asialle mitään. Hänen mielestään puhe oli ollut vain suomenkielisessä lehdessä julkaisemisesta. Veera olisi halunnut tehdä käännöksen itse ja päättää missä se julkaistaan – hänen olisi mielestään kuulunut saada palkkio myös toisesta julkaisusta. Onko kustantajalla oikeus kääntää artikkeli toiselle kielelle ja julkaista käännös eri lehdessä? Vaikuttaako asiaan ettei Veeralla ole sopimusta kirjallisena?

Ei ole ollut oikeutta.  Suullinen sopimus on yhtä pätevä kun kirjallinen.

Julkaisemisesta on sovittu suullisesti eikä kustantaja väitä, että olisi sovittu muusta kuin yhdestä lehdestä ja suomen kielestä. Veera soitti toimitukseen vaatiakseen palkkiota myös toisesta julkaisusta. Hänelle maksettiin 70 euroa suomenkielisestä artikkelista ja hän vaati saman palkkion myös ruotsinkielisestä julkaisusta. Kustantaja ei suostunut maksamaan, koska Veera ei tehnyt mitään lisätyötä toiseen julkaisuun ja käännöskin teetettiin muualla. Kustantajan mielestä Veeran saama palkkio oli muutenkin tarpeeksi hyvä. Veeralle oli kertynyt kustantajalle soittamisesta 10 euroa kuluja, jotka hän haluaa korvattavaksi. Onko Veeran palkkiovaatimuksella perusteita ja jäävätkö puhelinkulut Veeran maksettavaksi?

Perusteet palkkion maksamiselle ovat olemassa, palkkio voidaan maksaa tekijänoikeuslain   perusteella. Mahdollisuus on periä myös puhelinkuluja koska asian selvittämisestä on aiheutunut kuluja Veeralle.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Tehtävä 2A: Kirjakirppis


Oppilaskunta monipuolistaa oppilaiden mahdollisuuksia hankkia oppimateriaalia ja järjestää kirjakirppiksen, jonne oppilaat voivat jättää käytetyt oppikirjat myyntiin. Samalla selvitetään voiko kirjakirppiksen yhteyteen järjestää kirjojen vuokrauspalvelun, jolloin kirjan omistaja saisi vuokrauksen tuoton. Musiikkilinjan oppilaat puolestaan toivovat saavansa koulun kokoelmista nuotteja myös omaan käyttöönsä, joten oppilaskunnan kioskiin hankitaan monitoimilaite, jolla oppilaat voivat kopioida nuotteja ja muuta aineistoa. Laitteen käytöstä peritään oppilaskunnan kulut kattava maksu.

Oppilaskunnan puheenjohtaja Sari alkaa miettiä oppilaskunnan tekijänoikeudellista vastuuta. Tekijänoikeuslain mukaan tekijällä on yksinomainen oikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin (Tekijänoikeuslaki 2§). Sarin käsityksen mukaan käytettyjen kirjojen jälleenmyynti on yleisön saataviin saattamista ja siten siihen tarvittaisiin kunkin kirjan tekijältä lupa. Se olisi aivan liian työlästä ja välityspalvelu jäisi silloin järjestämättä. Onko oppilaskunnalla oikeus perustaa käytettyjen kirjojen välityspalvelu ja tuleeko heidän saada jokaisen välitetyn kirjan oikeudenhaltijalta lupa, vai onko tekijänoikeus siirtynyt kirjan omistajalle? Olisiko tilanne erilainen, jos oppilaskunta järjestäisi vuokrauspalvelun?


Oppilaskunta voi perustaa kesäkirppiksen ja vuokrauspalvelun ilman että hankki lupaa kirjojen myyntiin.
Sari pohtii myös voisiko oppilaskunta ottaa vastaan käytettyjä kirjoja lahjoituksina ja lainata niitä kioskista oppilaille. Tulisiko oppilaskunnan hankkia kirjojen lainaamiseen lupa oikeudenhaltijoilta tai maksaa korvausta?
Oppilaskunta voi myös lainata hankkimiaan kirjoja ilman lupaa.

Monitoimilaitteen hankinta arveluttaa Saria. Kopiointi kuuluu tekijän yksinoikeuteen, eikä hän halua oppilaskunnan joutuvan vastuuseen tekijänoikeuden loukkauksesta. Loukkaavatko oppilaat tekijänoikeutta, jos he kopioivat tekijänoikeudella suojattua aineistoa?
Oppilaat saavat ottaa kopiointisäädösten mukaisen määrän kopioita omaan käyttöönsä.
Voiko oppilaskunta joutua siitä vastuuseen? Vaikuttaako asiaan se, että oppilaskunta perii monitoimilaitteen käytöstä maksun kulujen kattamiseksi?
Opiskelijakunta voi ottaa kohtuullisen maksun kopioinnista kulujen peittämiseksi.


Lähteet:

Tekijänoikeuslaki 2§, 12§, 19 § 1 ja 4 mom ja 27 § 1 mom
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#P2
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#12
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#P19
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#P27

Kansanedustajan kirjallinen kysymys ja siihen annettu vastaus 791/2009 vp
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_791_2009_p.shtml
Jos linkki ei jostain syystä toimi, kysymys on löydettävissä eduskunnan sivuilta tai Googlen avulla.

http://www.minedu.fi/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeuden_perusteita/tekijanoikeudesta_kysyttya/yksityinen_kopiointi.html

Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2006:7, erityisesti sivu 3-4.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeusneuvosto/tekijaenoikeusneuvoston_lausunnot/2006/liitteet/TN_2006-7_edi.pdf